Vanhainkotihartauden puhe

Joh. 4: 5–26 – Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Lukemassani evankeliumissa Jeesus kertoo itsestään Messiaana ja pelastajana. Kun tarkemmin miettii sanamuotoja, niin tekstistä käy myös ilmi Jeesuksen kahtalainen luonne sekä Jumalana että ihmisenä. Hän kertoo naiselle kuinka kaivon vesi sammuttaa janon vain hetkeksi, mutta silti hän itse aloittaa keskustelun pyytämältä naiselta juuri tuota maallista ravintoa. Jeesus on pysähtynyt kaivolle ”matkastaan väsyneenä”. Kun muistamme sen kuinka Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, olisi helppoa kuvitella että hän olisi tässäkin tilanteessa voinut yksinkertaisesti käskeä kaivossa olevaa vettä tulemaan luokseen. Kuitenkin hän istahtaa tuohon kaivon reunalle ja pyytää juotavaa.

Vaikka tämä evankeliumiteksti etenee niin, että Jeesus vähitellen valottaa omaa jumalallista voimaansa ja lopulta paljastaa olevansa itse tuo naisen odottama Messias, kaikki alkaa hänen inhimillisestä puolestaan, väsymyksestä ja janosta. Hän ei aloita keskustelua Jumalan poikana, vaan inhimillisenä kulkijana. Kun Jeesus sitten paljastaa pitävänsä hallussaan elävää vettä, hän ei tyrkytä sitä naiselle väkisin, vaan antaa lupauksen, että jos tämä pyytäisi sitä, niin Jeesus myös antaisi sitä.

Tämä asetelma muistuttaa siitä, että Jeesus on todellakin meidän veljemme. Hän tietää millaista on olla väsynyt, koditon, apua tarvitseva, mitä on olla ihminen. Tämä tulee ilmi myös niissä Jeesuksen sanoissa, että kaiken minkä ihmiset tekevät yhdelle pienimmistä, sen he tekevät hänelle. Siksi me saamme luottavaisin mielin antaa huolemme ja vaikeutemme hänen käsiinsä.

Henkilö, jolta Jeesus vettä pyytää, ei myöskään ole kuka tahansa, vaan samarialainen, joiden kanssa juutalaiset eivät perinteisesti halunneet olla tekemisissä uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi. Tässä Jeesus osoittaa, ettei lähimmäisenrakkaus ole kiinni ihmisten keskinäisistä arvostuksista. Ihmisten tulee osoittaa armeliaisuutta toisilleen, vaikka he eivät olisi kaikesta samaa mieltä. Kun Jeesus alkaa paljastaa omaa jumaluuttaan, hän suhtautuu naiseen kunnioittavasti. Jeesus kyllä kertoo, että pelastaja tulee juutalaisten keskuudesta ja että samarialaiset ovat kumartaneet sitä mitä eivät tunne, mutta hän ei missään vaiheessa halveeraa tätä. Jeesus näkee naisen sydämen ja kaiken mitä hän on tehnyt, mutta lempeästi ohjaa häntä rukoilemaan Isää oikein, hengessä ja totuudessa.

Johannes ei evankeliumissaan kerro antoiko nainen Jeesukselle vettä ja joiko hän sitä vai ei. Oleellista kuitenkin on, että Jeesus lähestyy naista ensin matkastaan väsyneenä kulkijana, ihmisenä ihmiselle. Hän antaa naisen esittää kysymyksiä ja ihmetellä.